Huh Huh...

Ehkä voisin aloittaa toisenkin blogin jossa kertoilisin perheemme koettelemuksista erikseen. Joulumieli on todellakin jossain juhannuksen paikkeilla eikä tilannetta parantanut päivän reissu OYS:n. Ilari oli juuri kääntymässä pyörällä pihaan kun isoveljen lämäisemä kiekko päätyi Ilarin nenänvarteen. Kuulin huudon sisälle asti ja juostessani ulos, veristä poikaa juoksutettiin jo sisään. Tilannekatsaus: Nenän reuna oli ratkennut auki niin että ontelot vaan paistoi. Kerrankin nopeaa toimintaa sairaalassa. Pian olimme jo osastolla odottelemassa leikkaussaliin pääsyä jossa Ilarin nenä ommeltiin nukutuksessa kasaan. Lopputulema: Ei yhtään murtumaa ja siistiä jälkeä pientä turvotusta ja sinimustaa kasvomaalausta lukuun ottamatta Kotiuduttuamme raahauduin saunaan rentoutumaan ja mietiskelin onko tämä päättyvä vuosi ollut hyvä vai huono. Hyvähän se on ollut. Kaikesta on selvitty oikeastaan säikähdyksellä ilman pysyviä vammoja ja perheemme on kasassa kolmesta murkkuikäisestä huolimatta ;)

Kertun kanssa aloitimme Oulun kanakoirakerhon järjestämällä pennun perustottelevaisuus-kurssilla. Osallistujia oli runsaasti joten ryhmä oli jaettu kahteen. Todella mielenkiintoista nähdä missä vaiheessa muut koirakot olivat. Kerttu kuului nuorimpiin ja saimmekin kovasti kotiläksyjä. Pysäytyksen harjoittelu kuului tärkeimpiin. Nyt täytyy muistaa harjoitella vähän joka päivä sillä pimeys ja kylmyys saavat minut helposti käpertymään sohvalle viltin alle.

Jatsi enkelikoira

Perheemme rakas pikku-ukko ja Kertun leikkikaveri on poissa. Rakkaudella muistellen:

Pentuetapaaminen

27.11.2011
Ulla ja Jani järjestivät ensimmäisen U- pentueen kokoontumisen Saloisten maisemissa. Aloitimme kokeilemalla miten pennut reagoivat ojanpäätyyn laskettuun fasaaniin. Jännittävän tilanteen päätteeksi pennut laskettiin irti jonka jälkeen koiria tuntui olevan joka puolella :)
Kiertelimme peltosaroja ja metsänreunoja. Pääsimme myös näkemään Cinnan seisonnan ja siitähän Jani pudotti pennuille ihmeteltäväksi fasaanin.
Noin kolmen tunnin touhuamisen jälkeen ihmislapset alkoivat jo vaatia makkaraa joten suuntasimme autot kohti Altaan kotaa. Hieno paikka kertakaikkiaan! Nälkäisenä nuotiomakkara maistuu erityisen hyvälle ja nokipannukahvit joulutorttujen kera kruunasivat retkiaterian.
Olipas kiva viettää vapaapäivää hyvässä seurassa ja katsella koirien riemukasta menoa!

                                                              Roki                                                              

Cinna

 Kerttu

Vili

                                                                       Cinnan seisonta

Saalista tuli

KAER F Raahe

20.11.2011 Saloisten jahtimiehet ry järjesti KAER f kokeen Raahessa. Sinne siis suuntasin sunnuntai aamuna autoni muiden jäädessä vielä vällyjen alle. Tarkoituksena oli saada suuntimaa ja vinkkejä Kertun koulutusta varten. Näin tapahtuikin sillä porukka oli mukavaa ja vastailivat ehkä hieman tyhmiinkin kysymyksiin.
 Pääsin seuraamaan NUO,AVO sekä VOI-luokan koiria. Koirakoiden työskentelyä oli ilo seurata. Työskentelyssä pyrittiin vähäeleiseen ja -ääniseen työskentelyyn, koirat olivat metsästysintoisia ja riistaakin löytyi tyynestä säästä huolimatta.
Kiitokset koko porukalle!

Älä hättäile, istu mättäälle

Metsäreissumme rajoittuvat pääasiassa viikonlopuille sillä pimeys on valtaamassa päivämme. Kertulla reissuun liittyy paljon erilaista harjoiteltavaa. Automatkalla hiljaa oleminen, häkkiin rauhoittuminen, luvalla häkistä pois tuleminen, hihnassa vetämättä kulkeminen, etsi-käskystä vapautuu töihin sekä luoksetuloharjoittelua. Metsässä vauhti on uskomatonta,  mutta ehkä se tuntuu, kun on tottunut seuraamaan  hitaampitempoista cockeria.
 Kerttua seuraamalla huomaa milloin se on haistanut linnun tuoreet makuut. Häntä pyörii kuin tuulimyllyn siivet, kuono paukkuu ja huulet menee hauskasti ruttuun. Varsinainen kontakti linnun kanssa on tapahtunut kerran. Silloin DC10:n kokoinen ukkometso säikäytti meidät molemmat perinpohjin. Vanhan kuusen helmoista paukahti ylös semmoisella ryskeellä se kukko, etten kerrokkaan mitä sitten tapahtui :)
Kamerani ei onnistu ottamaan liikkuvasta kohteesta onnistuneita kuvia, joten Kertusta olevat kuvat ovat tällaisia vähemmän liikettä sisältäviä. Kuinka moni on kuullut sananlaskun: "Älä hättäile, istu mättäälle"?

Nallenmetsästystä

Voi surkeaa mikä kohtalo nalle paralle. Kerttu, "suuri metsästäjä", antoi sille viimeisen tuomion ja päästi siltä kirjaimellisesti pumpulit pihalle. Kerttua on epäilty myös muista oudoista tapahtumista esim. hamsterin katoamisesta. Aku-hamsteri oli ihan omatoimisesti karannut häkistään mutta laajojen etsintöjenkään jälkeen sitä ei löytynyt. Asiaa Kertulta tiedusteltuamme se heilutti innoissaan häntää, lasten mielestä se oli selvä syyllisyyden merkki! Onneksi iltapuhteiden aikaan pieni rapina Merin kirjoituspöydän laatikon alta paljasti pienen seikkailijan piilon ja saatoimme antaa Kertulle synninpäästön- tällä kertaa.

Myyttinen eläin

Varhaisena lauantain aamuna otimme kamerat sekä kiikarit ja suuntasimme läheiselle pellolle katsomaan, miten kymmeniä laulujoutsenia kokoontuu sinne päiväksi ja illan tullen lentävät taas takaisin Liminganlahden turvaisiin vesiin. Joutsen on vaikuttava , kaunis eläin ja niitä katsellessa muistin myytin joka kansallislintuumme on liitetty. Uskotaan että eläin toimii yhteytenä tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen elävien maailman välillä. Voisin jopa uskoa sen...

Kerttunaattori

Vastoinkäymiset jatkuvat. Ampiaisista selvittyämme Kertulle tuli pissatulehdus ja Meriltä leikattiin umpisuoli. Molemmat ovat olleet liikuntakiellossa ja sekös nosti koiran kierroksia. Lääkekuurin vihdoinkin loputtua lähdimme pellolle. Kerttu ryykäsi uristen siksakkia koko pienen koiran voimalla nakellen samalla suuhun sattuvat heinätupsut korkealle ilmaan. :))
Kertun kontaktihalukkuus tuntuu kivalta ja luoksetuloharjoitukset tuottavat tulosta. Saapuminen vihellyksestä on nopea ja iloinen. Seuraavaksi lisäämme malttamisharjoittelua jotta Kerttu huomaisi ettei riekkumisella saavuta mitään. Kuvassa Kerttu kysyy: " Alakko mua?"

Jos metsään haluat mennä nyt...

...niin takuulla yllätyt!
Niin kävi että Ilari (5v) ja Meri (11v) kävelivät suoraan maa-ampiaispesään. Hysteeristä huutoa metsä täynnä kun paniikissa yritin juoksuttaa lapsia turvaan ja ampiaisparvi seuraa vain kannoilla. Ilarin paidan helmoissa roikkui kerroksittain ampiaisia ja sitä mukaa kun sain niitä tapettua lisää mönki vaatteista esille. Sinne jäi Kerttu metsään seisomaan ja kauhuissani ajattelin sen kamppailua ampiaisten kanssa. Saatuani lapset autolle lähdin etsimään Kerttua. Siellä puskassa se istuskeli ja pillitettyäni se juoksi luokseni kauhuissaan ulisten. Autolla huomasin pudottaneeni avaimet metsään! Onneksi aina apunamme on mummo, joka riensi paikalle ja toimitti lapset sekä Kertun saamaan kotiin hoitoa. Itse jäin odottelemaan vara-avaimia.
Kotiin päästyäni laskimme saldon. Merillä kaksi pistoa, Ilarilla kahdeksan, minulla yksi ja Kerttulilla ei yhtään. Ilmeisesti koira oli ollut niin matalalla varvikossa ja juossut kuitenkin perässämme karkuun selviten siten ampiaisista. Ilari ei aikonut enää koskaan mennä metsään, toivottavasti Kerttu ei ole samaa mieltä.

Neiti Villikko

Kertulla riittää energiaa! Päiväunet ovat lyhentyneet ja selvästi tarkemmin neiti kuulostelee meidän liikkuja jopa nukkuessaan. Narttukoirilla taitaa olla sisäsiistiksi oppiminenkin helpompaa sillä vahinkoja sattuu todella vähän. Öisinkin paperille on ilmestynyt vain pissa.

Kerttu on joka paikassa päällään ja mielellään ensimmäisenä. Kiva oli kuitenkin metsäreissulla huomata kuinka Kerttu piti kontaktia meihin. Lintuja metsästä löytyy, reissulla edestämme karkottui neljä teertä sekä metso. Koira ei kuitenkaan tilanteita huomannut sillä kaikki energia meni suopursuista selviämiseen. Toinen on vielä niin pieni.

Ensimmäinen viikko

Kertulla on ollut paljon opittavaa. Kokeilemalla oppii mikä on sallittua ja kiellettyä. Kiellettyä esim: huonekalujen pureskelu, sohvalle kiipeäminen, kukkien syöminen jne. Kiiteltyä esim: istuminen ennen ulos lähtöä sekä ruokakupilla ja ulos tarpeiden tekeminen. Kerttu on käynyt tutustumassa metsän ja pellon tuoksuihin, löytänyt hanhen sulkia, käynyt katselemassa emolehmiä sekä seisonut hienosti ulkona asustavia kanejamme! Luoksetuloa vihellyksestä on harjoiteltu silloin kun Kerttu on jo ollut juoksemassa luokse. Näin vältetään tilanteet joissa vihellys menee "kuuroille korville". Häkkiin on tutustuttu laittamalla ruokakuppi sinne ja näin on saatu myönteinen kokemus koiralle. Ikävää Kertusta on jäädä yksin pesuhuoneeseen sillä vielä emme uskalla jättää sitä Jatsin (4,5v cockerspanieli uros) kanssa kahden samaan tilaan. Jatsin mielestä Kerttu on turhake!

Tervetuloa Kerttu!

Kerttu on syntynyt 1.7.2011 Raahessa Ulla ja Jani Rajaniemen perheeseen. Picardie-pentue on Suomessa rotunsa ensimmäinen joten mielenkiinnolla odotamme tulevaa. Suuret kiitokset Ullalle ja Janille kun saimme tyttösen sijoitukseen luoksemme.

Tervetuloa seuraamaan Kerttulin kasvamista perheenjäseneksi, ystäväksi sekä toivottavasti myös jahtikaveriksi!