Olisiko tauko voinut tulla parempaan paikkaan? Luonnolla ja saman henkisellä seuralla on uskomaton vaikutus ihmisen psyykkeeseen. Hetkeksi stressi unohtuu ja on vain se hetki.
Iloisina saamastamme kutsusta Jani Kontion suvun mökille Oulunjärven rannalle, starttasimme matkaan sekavin tuntein. Mitä kauemmas kotoa pääsimme sitä helpottavammalta olo tuntui. Sinne jäi vesivahingosta syntynyt pesuhuoneremontti sekä muut murheet.
Janin otimme kyytiin Zeppeliinistä ja matka taittui mukavasti rupatellessa. Takapenkillä Ilari malttamattomana kunnes uni voitti.
Perjantai ilta kului odotellessa paikalle muita tulijoita. Kati saapui mutkiensa kautta seuraavana sekä Marja hieman myöhemmin Tintin kanssa. Rentoa yhdessäoloa, mökin lämmitystä, grillailua sekä tietenkin maailman parantamista saunan lauteilla. Aina se ilta tahtoo venyä vaikka tiedossa oli aikainen herätys teeripassiin.
Lauantaiaamuna 4.30 herätys. Onko sitä pikkusen hullu? Voisihan sitä tietenkin huonomminkin aikansa käyttää... Silmät sikkuralla öljylamppujen ja tuikkujen valossa keittelimme kahvit mukaan. Taivaalla loisti tähdet ja lämpötila hädin tuskin plussan puolella. Janilla oli tiedossa varma paikka, teeriä olisi tiedossa. Perillä passiasemien jako ja ei kun kyttäämään. Aluksi oli vain pimeää ja hiljaista. Sumu leikitteli turvesuon yllä ja kierteli metsän reunoja. Ensimmäiset teeret pääsivät sanamukaisesti yllättämään. Istuin passissa suon keskellä olevan kivilohkare kasan juurella. Nostaessani katsetta kolme mustaa hahmoa laskeutuu suoraan sumusta kohti ja säikähdyksestä jysäytän takaraivoni kiveen. Paljastuin! Eipä siinä mitään ehtinyt tehdä, sinne ne kaarsivat sitten ulottumattomiin suhahtelemaan. Muutama muukin tilanne olisi voinut olla mutta odotellessa sitä alkaa puuhastelemaan kaikkea muuta kuten juomaan kahvia ja siinäpä sitä sitten on auttamattomasti myöhässä. Elämäni ensimmäinen teeripassi oli kokemuksena huikea. Kuulas, selkeä aamu, auringonnousu ja siellä sumun keskellä teerien mustat ääriviivat kaulat pystyssä pulpattaen ja suhahdellen. Kiitos tästä aamusta.
Tämän jälkeen vaihdoimme paikkaa. Marko ja Ilari saapuivat koirien kanssa aamueväälle makkaranpaistoon. Tarkoitus oli jatkaa päivää koirien kanssa, tilanteita ja koulutusta pääasiassa. Ensin kuitenkin aamun tapahtumien analysointia naurun raikaessa nuotiolla. Vakavastihan tätä harrastusta ei missään nimessä oteta :)
Ruokailun jälkeen koirat pääsivät vihdoin töihin. Kerttu ja Tintti saivat hakuaikaa vuorotellen. Testasimme myös seisontapantaa joka tuntui kyllä hyvältä keksinnöltä. Kerttu liikkuu metsässä suhteellisen hiljaa ja koska seisonta on vasta löytynyt, pannan avulla pystyi helpommin seuraamaan koiran liikettä ja sijaintia. Molemmille koirille kertyi lintutilanteita josta ainakin itselle jäi onnistumisen fiilis. Pudotusta ei kuitenkaan vieläkään saatu.
Palattuamme takaisin autoille kilometrien kävelyn jälkeen vertailimme kroppien kiputiloja kuin vanhukset konsanaan. Meidän kotimatka häämötti jo. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Sitä ennen ystävällinen isäntäväki lämmitti meille vielä saunan. Saunan lämpiämistä odotellessa Ilari ehti tehdä kaarnaveneen ja kodassa Marja loihti meille taas maukkaat appeet.
Vatsa täynnä, saunapuhtaana, kokemuksia rikkaampana Volvon nokka kohti Liminkaa. Parin kilometrin jälkeen auton perältä kuului tasainen tuhina. Pojan ja koiran oli uni voittanut :)
