Kauan odotettu superviikonloppu oli vihdoinkin tullut. Torstai - iltapäivänä suuntasimme auton nokat kohti etelää Jani ja Ulla Rajaniemen toimiessa vetäjinä. Ja vetää he saivatkin. Alkumatkasta kävi jo selväksi ettei varmaan matka suju kuin Strömsöössä. Navigaattorimme olivat aivan eri mieltä lähes joka risteyksessä.
Tammelan Portaassa olimme kuitenkin perillä puolen yön jälkeen, takapuolet puuduksissa ja iloisina.
Aamulla aikainen herätys ja saimme huomata että yöllä riehunut myrsky oli katkaissut sähköt. Kynttilöiden ja kännyköiden taskulamppujen valossa keräilimme tavaroita kasaan ja ihmettelimme mitäs tekisimme. Veden tulokin oli tietenkin loppunut joten vessassakaan ei voinut käydä. Hampaat piti kuitenkin saada pestyä joten Jaffa sai ajaa veden asemaa :)
Päätimme ajaa viidentoista kilometrin päähän toisen picardi-perheen luo katsomaan tilannetta ja iloksemme siellä sähköt toimi! Saimme helpotukset moneen ongelmaan.
Puoli yhdeksän aikoihin olimme jo Mustialan maatalousoppilaitoksen mailla. Pikkuhiljaa paikalle saapui reipasta koiraväkeä, ennestään jo tuttuja sekä myös uusia kasvoja.
Lopputuloksena seitsemän picardienspanielia sekä kolme sinistä picardienspanielia. Turisteina pari kappaletta saksanseisojia.
Aamukahvien, tutustumisen ja ohjaajana toimineen toko- ja kaer-ylituomari Matti Tuomolan alustuksen jälkeen pennut saivat siirtyä harjoittelemaan perustottelevaisuuteen liittyviä asioita käytännön tasolle.
Päiväkahvien jälkeen siirryimme Tammelan metsästysseuran alueelle maastoharjoitusten pariin. Siellä pääosan saivat vanhemmat koirat. Jo kutsuun oli painettuna että maastossa tarkoituksena olisi kokeilla seisontoja, hakua ja muuta picardimaista sekoilua. Varsinkin se picardimainen sekoilu olikin sitten pääosassa koirien päästessä vuorotellen testaamaan taitojaan epävirallisen koemaisesti. Jokainen koirakko sai suullista ja kirjallistakin palautetta toiminnastaan mutta kritiikistäkin huolimatta picardien ohjaajilla pysyy hymy huulilla ainakin sen aikaa että pääsee nurkan taakse :)
Auringon laskettua siirryimme syväjäädytettyinä puikkoina Auranpirtille jossa saimme nauttia höyryävän kuumaa, erinomaista hirvenlihakeittoa, hyvässä seurassa tietenkin. Saunan lauteilla
viimeisetkin varpaanpäät saatiin lämpimiksi ja maailmaakin parannettua.
Väsy painoi jo silmiä kun tuli aika siirtyä petipaikoille. Aamulla olisi taas aikaistakin aikaisempi herätys.
