Talven selkä on taittunut

Vihdoinkin kevättä ilmassa! Tänä vuonna talvikin meni ihmeen nopeasti. Johtuneekohan siitä että koirarintamalla riittää tuplasti vauhtia. Pääpaino talven aikana on ollut Karman perustottelevaisuudessa kun ensin saatiin uhmaikä alta pois. Metsää ja peltoa on talven aikana annettu koirille pääasiassa viikonloppuisin ja sään salliessa. Huipputilanteena mainittakoon molempien koirien täydellinen pysähtyminen käskystä peltopyiden siivittäessä sekä Karman hillitön peräänmeno fasaanitörmäyksessä. Avanssiongelmaa ei ole ja toivottavasti ei tule :)
Kevään ehdoton tavoite on saada Karman pysähtyminen käskystä takuuvarmaksi. Kiihkeä koira, saa nähdä.
Noutosuoritusta ollaan hiottu myös talven aikana sekä lisätty häiriötekijöitä koulutustilanteisiin. Olen myös yrittänyt kiinnittää huomiota koulutuksen laatuun. Harmi, en saa liitettyä tänne videoita.
Hihnalenkitys on minulle vastenmielistä mutta sitä on pakko alkaa harjoittelemaan ihan jo senkin takia että Karma oppii suhtautumaan välinpitämättömämmin muihin tapahtumiin ympärillään.
Muutamia kivoja kuvia talvelta :)

Riekkojahdissa Paistunturissa 1-5.10.2015

Elämämme ensimmäinen riekkojahti oli kokemuksena huikea sekä raskas. Puuduttavinta oli istua autossa liki yhdeksän tuntia. Etelän suuntaan ajellessa matkat ei tunnu läheskään yhtä pitkiltä.
Reissun suunnittelu käynnistyi jo tammikuussa ihan yllättäen Facebookissa. Sittenpä olikin jotain mitä odotella :)
Kuusi ihmistä ja viisi koiraa, odotettavissa siis ihan mitä vaan. Riekkojen määrästä oli arvioitu positiiviseen suuntaan joten odotukset olivat sen mukaiset. Reissuun oli varattu yhteensä neljä päivää ajopäivät mukaan lukien. Näin jälkikäteen mietittynä alle viikon reissulle ei kannata lähteä metsästyksellisesti ajatellen.
Olimme perillä Utsjoen kirkon kupeessa noin klo 23 aikaan ja nukuimme autossa kukin unenlahjojensa mukaan. Aamulla puurot ja kahvit trangialla, varusteet päälle ja kohti tuntematonta.
Rinkassa painoa 22kg ja Markolla lähes 28kg. Kävelymatkaa päämäärään 12km, puolessa välissä kota jossa oli tarkoitus pitää ruokatauko.

Matkanteko tuntui pääosin nousulta. Huh kun jälkikäteen ajattelee. Jalat maitohapoilla ja rinkan viillekkeet painui olkapäihin. Kroppaa oli pakko lepuutella useammilla pikku tauoilla. Mitä ylemmäs nousimme sitä paljaammaksi kävi maisemat.

 

 

 Matka puolenvälin etapille tuntui huijaukselle. Aina ylämäen jälkeen tuli uusi alamäki ja sama uudelleen kunnes...

 

Siinähän se oli! Ja etemmäs en aikonut kävellä. Onneksi muut olivat samaa mieltä ja niinpä pikapalaverin jälkeen päätimme pystyttää tukikohtamme tähän. Kota oli yllättävän tilava, pienen lammen rannassa ja mikä parasta pihasta löytyi myös huussi ja puuvarasto.

 

 

 Parin tunnin lepotauon jälkeen alkoi kummasti ympäristö houkutella ja teimme lyhyen reissun koirien kanssa ennen pimeän tuloa. Ei näkynyt riekkoa mutta maisemat tekivät vaikutuksen sadesäästä huolimatta.

Toisena päivänä varustauduimme tukevan aamupalan ja hyvien suunnitelmien kera pyynti hommiin. Jakauduimme kahteen ryhmään ja tavoitteena saada kurmee-ruokaa illaksi. Hieman toisilla alkumatkasta aiheutti voimattomuutta edellisillan nautittu lihasrelaksantti mutta raikas tunturi ilma oli oiva lääke tähän vaivaan. Koirat hakivat hyvin lintuja kuitenkaan löytämättä. Yllättäen huomasinne ison haukan liitelevän kohti tunturin lakea ja sieltäpä pölähtikin muutama riekko pakoon. Sinne siis, kyllä luontokappale eväänsä osaa hakea joten eiköhän siellä meillekin ole jotain! Pikkuhiljaa tilanteita alkoikin tulla joista ei enempää huudella mutta päivän pelasti Darran tarkka nenä. Satojen metrien päästä Darra sai vainun ja johdatteli Janin ja Markon riekkoparvelle josta onnekkaat kolme pudotusta. Näin oli illan ruoka tienattu :)

 

 

 

 

 

 

Illalla koirat olivat kaikkensa antaneet ja koettivat lämmitellä lihaksiaan kamiinan vieressä. Myös pienoista nokkapokkaa oli havaittavissa Karman suunnalta. Päätinkin nukkua viimeisen yön teltassa Karman kanssa. Yllätin jopa itseni sillä yleensä pelkään pimeää. Samassa makuupussissa oli ahdasta mutta turvallista ja naapuriteltasta kuuluva kuorsaus rauhoitti kummasti mieltä :)

 





Pakkasyön jälkeen aamu valkeni aurinkoisena. Säätiedotus oli kuitenkin luvannut jo iltapäivälle lumipyryä joten päätimme pakata rinkat selkään ja lähteä hitaasti valumaan autoja kohti. Rajaniemet starttasivat matkaan ensimmäisinä. Siivoilimme vielä paikkoja kuntoon ja sitten matkaan lähdimme minä ja Marko koirien kanssa. Jani.Koolla tavaroiden pakkaus kesti hieman kauemmin :) joten Kati ja Jani pitivät perää Tintin kanssa.

 



Paluumatkalla Darra oli tehnyt vielä pudotukseen johtavan riistatyön.:) Sydämen tykytyksiä aiheutti joen ylitys paikka jossa kivet olivat saaneet kivan jääkuorrutuksen. Pieniltä lipsumisilta ei voinut välttyä mutta täydeltä vesipesulta vältyttiin.

 

 

Pieni välipala
 

Pelottaa!



 

Saavuimme autoille valoisan aikaan eikä lumipyry ehtinyt meitä saavuttaa. Tai näin me luulimme. Minkä taakseen jättää sen eestään löytää. Ajettuamme jonkin matkaa väsy alkoi painaa ja kuinka ollakaan lumi oli satanut maahan. Kesärenkailla matkan teko hidastui entisestään ja päätimme etsiä yöpymispaikan Saariselältä. Aamulla tuorein silmin olisi hyvä jatkaa matkaa ja lumikin varmaan sulanut pois. Edelleenkään luulo ei ole tiedon väärtti. Lunta oli tullut lisää ja kaiken lisäksi pakkanen oli jäädyttänyt kaiken. Matka eteni neljää kymppiä Sodankylään asti josta pikku hiljaa kohti Rovaniemeä keli parani kesärenkailla ajettavaksi.

 

Kaikessa ihanuudessaan reissu oli niin raskas että palautuminen kesti liki viikon. Ehkä kuitenkin raskaus unohtuu ja kultaa muistot. Todennäköisesti alkuvuodesta suunnitellaan jo uutta reissua :)

 

Päivityskatkos

Nyt on ollut hiljaista sillä jollain konstilla sain itseni lukituksi pois blogista. Ainakin nyt pääsin kirjautumaan sisään mutta täytyy miettiä miten saisin tallennettua kaikki nämä jutut ja kuvat vastaisuuden varalta.
Syksy on ollut täynnä koiramaista puuhastelua. Heti elokuun puolenvälin jälkeen koirat pääsivät metsään, tietenkin aina erikseen tai vuorotellen kytkettyinä vähintäänkin. Kertun haku on väsymätöntä ja edelleenkin alapäistä. Karman haku on pitkin syksyä tullut vauhdikkaammaksi ja irtoavammaksi. Käsiohjaus sekä pillitys on otettu mukaan pikkuhiljaa.
Reissuja on tehty sinne ja tänne, uusiin ihmisiin tutustuttu ja vanhoja tavattu jälleen yhteisen harrastuksen tiimoilta. Niistä lisää seuraavissa päivityksissä.

Tässä kuvassa Karma päivystää laiturilla vetouistelijoita. Hieman myöhemmin Karma lipsahti laiturilta veteen ja suoritti mallikkaan sukelluksen :)

 

Syksyn innokkaimmat marjanpoimijat. Karviaismarjapensaasta ei paljon muille jäänyt kun koirat tyhjensivät sen yhdessä. Työnjako oli selvä. Kerttu putsasi pääasiassa alaoksia ja niiden tyhjentyessä Karma kiipesi viimeistelemään ylemmät oksat. Olisi voinut kuvitella piikkien olevan haittana mutta eipä näyttänyt edes hidastavan :)

 

Pose-kuva Karmasta. Reissulla jouduttiin jännäpissan äärelle. Karman suorittaessa hakua edessäni kuulin rapinaa takanani ja kymmenen metrin päässä seisoi suuri koira. Aluksi sydänkohtaus että nyt susi löysi meidät, todettuani kuitenkin suden koiraksi seuraavaksi iski ajatus että ainakin se raatelee muuten vaan Karman. Tilanne sujui kuitenkin rauhallisesti Karman alistuessa yllättävälle kulkijalle. Saatuani lopulta omani hihnaan komentelin vieraan jatkamaan matkaansa. Niin yllättäen ja hiljaa koira pääsi kuitenkin selkäni takaa lähestymään että tosipaikan tullen kissaa ei ehtisi ajatella, niissä mietteissä suuntasin takaisin autolle.

Uutta oppimassa

Uuden perheenjäsenen myötä on taas tultu siihen johtopäätökseen että mikä käy toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Kertun ja Karman luonteet ovat positiivisessa suhteessa erilaiset. Kerttu on pehmeä ja miellyttämisenhaluinen, Karma taas kovempi ja itsepäisempi. Tässä mielessä koulutukseen liittyviä toimintatapoja täytyy miettiä koirakohtaisesti.

Karman kanssa on aloitettu kyyhkyharjoitukset jotka ovatkin sujuneet hyvin. Toimintamalli näyttää olevan pennuilla sisäisesti rakentunut kunnes ihminen sen menee pilaamaan. Koulutuksella onkin pyritty vahvistamaan toivottua käytöstä ennen kuin riistavietti kunnolla herää.

 Kesäloman aikana olemme myös reissanneet muutamaan otteeseen. Ihmeenkin hyvin meni. Karma harjoittelee peräkontissa pysymistä sillä ikkunan ja koirakalterin välistä mahtuu vielä livahtamaan pehmeämmälle penkille :)

Vesielementtiin on käyty tutustumassa pariin otteeseen eikä itse uintitekniikassa ole moittimista. Nyt täytyisi saada Karma innostumaan vielä itsenäiseen veteen menoon. Kerttu sen sijaan porskuttaa kuntouimarin elkein ihan omaksi ilokseen.

Jani kastelee pöksynsä

 

 

 

 

Viikot kuluvat lentämällä

Viikot kuluvat lentämällä. Karman kanssa pitäisi malttaa edetä pienin askelin ja siitä muistuttelen itseäni päivittäin. Huomasin paineistuvani Facebookin huippusuoritus-videoista, näitä huippukouluttajien suorituksia ei saisi rinnastaa omaan tekemiseen. Siitäpä seurasi että Karman hyvin alkanut leikkinouto sammuikin yhtäkkiä. Nyt sitten pidetään taukoa, annetaan pennun kannella omaksi iloksi ja kehutaan vain. Muutenkin ideani on antaa koiralle ensin perustottelevaisuuden pohjat koiralapsuutta unohtamatta.

Erilaisiin ympäristöihin tutustumista, kontaktiharjoituksia ja muutaman minuutin "harjoituksia" kinkkupalkan kera siellä täällä päivän mittaan.

Tämä katse on vastustamaton <3
 

 

 

Kolme viikkoa nukuin kodinhoitohuoneen lattialla kera koirien mutta Karman kasvattajan lempeällä moitteella siirryin takaisin omalle petille ja yllätyksekseni kaikki menikin hyvin. Ei huutoa, ulinaa, pureskeltuja kaappeja (VIELÄ), tappeluita. Vain muutama pissalätäkkö ja hieman paksumpaa tavaraa pötkön verran paperille ilmestyneenä.

Kertun ja Karman yhteiseloa on hieman häirinnyt Kertun juoksu jonka aikana Kerttu on aina tosikompi ja vaisumpi.
Simo ja Sari perheineen kävivät moikkaamassa kasvattiaan ja mukana oli myös Karman sisko Ruuti. Vauhtia riitti ja tasapuolisesti molemmat saivat tuta naskalihampaiden tehon :)

Vasemmalla Karma ja oikealla Ruuti
 

Karma tuli taloon!

Reilun vuoden mielessä kytenyt ajatus muuttui konkreettisemmaksi viime syksyn aikana kun haluamalleni karkeakarvaiselle saksanseisojalle näytettiin vihreää valoa. Picardit ovat edelleen lähellä sydäntä mutta niiden terveyteen liittyvät ongelmat sekä yhteistyön vaikeus Ranskan suuntaan ovat tuoneet minut siihen tulokseen että rotu saa hetkeksi väistyä. No, syksyn aikana tulikin luettua kaikki vanhat saksanseisojalehdet ihan uusin silmin. Tutkimustyötä netissä kymmeniä tunteja sekä jutustelua rodun parissa jo pitempään olleiden kanssa.

Päätimme tiivistää yhteistyötä Kertun kasvattajien Ulla ja Jani Rajaniemen kanssa edelleen sillä Jani oli enemmän kuin innostunut ajatuksesta. Lopulta, kumman idea, ei voi sanoa :)
Matalalla profiililla sovimme edetä asian kanssa ja katselimme tulevista astutussuunnitelmista sopivaa yhdistelmää. Muutama mielenkiintoinen nousi esiin ja tutkittiin mahdollisimman tarkkaan.
Elämä on sen verran opettanut ettei kaikki todellakaan mene niin kuin Strömsöössä joten "matala profiili"-taktiikka osoittautui hyväksi. Ensimmäisestä varauksesta jäimme ilman pentua sillä sukupuolijakauma osoittautui päinvastaiseksi suhteessa varauksiin. Voi harmi! Niinku oli jo öitä valvottu ja jännitetty.




 Kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa 5vk:n ikäisiä. Eipä Jani vielä tiennyt pitelevänsä sylissä Karmaa.

 Parin päivän kuluttua Jani sai yllättävän puhelinsoiton. Tämän ensimmäisen yhdistelmän emon sisko oli ultrattu tiineeksi ja sieltä olisi mahdollista saada haluamaamme narttulinjaa. Siispä uudelleen odottamaan ja jännittämään tulosta. Syntymäpäivä koitti ja tulos oli huikea 7n ja 5u. Malttamatonta odottelua seuraavat seitsemän viikkoa ja valinta oli täysin varma vasta pennun kotiutumispäivänä. Siinä toisiamme silmiin katsellessa ja minun pidellessä vertavuotavaa peukaloani johon naskalihampaat olivat iskeytyneet, tiesin että verivala oli tehty. Toki myös muut olivat valinnan suhteen yksimielisiä :)
Niinpä meidän taloon muutti Hietasiinan AS Karma.

Hietasiinan AS Karma

 

Leikkimään päästiin melkein välittömästi :)
 

Rantsilan Pikkujoulujahti 13-14.12.2014

Olimme jo syksyllä aikaisemmin käyneet Rantsilassa Kurunnevan riistamaalla fasaanijahdissa ja päätimme uusia reissun isommalla porukalla. Samalla oli hyvä syy pitää pikkujoulut:)

Brune

Seitsemän kaksijalkaista ja viisi nelijalkaista kolusi lauantaipäivän viimeiseen valonpilkahdukseen asti riistamaata löytäen ainoastaan yhden haukan aloittaman fasaanin.  No, lämmin mökki, ruoka ja sauna odottivat. Sopu sijaa antaa. Niin me vaan, ihmiset ja koirat, vietimme mukavan illan yhdessä eikä tällä kertaa kukaan jaksanut kukkua aamutunneille. Ulkoilma ja kävely oli tehnyt tehtävänsä.

Sunnuntaina sää oli meille edelleen armollinen. Heti aamuhämärissä siirryimme takaisin riistamaalle. Virittelimme koirat pienelle jälki-tehtävällä jonka jälkeen koirakot jakaantuivat kokeilemaan metsästysonneaan. Vähiin jäi tämän reissun tilanteet, ainoastaan yksi fasaani lähti lentoon ruokintapaikalta. Edes jälkiä ei näkynyt. Lienee linnut siirtyneet sieltäkin asutusten laitamille. Kertun tottelevaisuus, haku ja ohjattavuus sai tällä reissulla kehuja joka tuntuu tietenkin kivalta. Kunpa vielä se riistatyö naksahtaisi kohdilleen niin siinä on melkein täydellinen koira.

 Sunnuntaina iltapäivän hämärtyessä oli aika palata kotiin. Matkalla mietin kulunutta vuotta. Siihen on mahtunut paljon. Suruja ja ilojakin. Jaksamisessa on auttanut tämä harrastus, siihen liittyvät asiat ja ihmiset sekä luonto jonne on voinut paeta vaikeimpina hetkinä. Usein olen miettinyt mikähän se minun mottoni voisi olla? Tässä yhtenä päivänä maatessani sohvalla ja katsellessani (uskokaa tai älkää) Kauniita ja rohkeita, siellä Brooke ja Bill Spencer vannoivat ikuista rakkautta toisilleen sanoin " On aika tehdä uusia muistoja". Siinä se oli! Siitähän tässä on kyse: On aika tehdä uusia muistoja! Tällä motolla on hyvä aloittaa uusi, tuleva vuosi.