Loppukesä meni avo-luokan vesitöihin harjoitellessa ja viimeinkin harjoitukset alkoivat tuottaa tulosta. Hienoja veteenmenoja, suoraviivaisia palautuksia vastarannalta, luovutuksen jälkeen ravistelut ja siinähän niitä viiden pisteen vesitöitä toinen toisensa perään. Tai niinhän minä luulin....
Kovasti jännittäen suuntasimmekin Lumijoen viimeisiin vesityökokeisiin. Vuoromme tultua Kerttu istuu laukauksen ajan hienosti paikallaan, merkkaa linnun ja lähtee käskystä suoraviivaiseen noutoon. Sitten se tapahtuu. Puolessa välissä matkaa Kerttu alkaa pyöriä, nousee maalle, hakee ja hakee. Palaa jo takaisin jolloin käsken sen takaisin hakuun, mutta sama toistuu. Loppujen lopuksi käskytän koiran takaisin sivulle ja pettymyksellä ei ole pohjaa. 0 pistettä!
Tuomarin palaute ei lohduta: Erittäin innokkaan ja lupaavan tuntuinen koira. Ei mene riittävän pitkälle kaislikkoon.
Analysoinnin jälkeen lopputulokseksi tuli että suoritus kuvasti juuri sitä mitä koiralle koiralle oli opetettu. Noutomatka oli harjoituksissa ollut liian lyhyt!
No, tästä otan opiksi ja sitten kohti seuraavia pettymyksiä.
Metsäkanalintujen runsautta on hehkutettu joka foorumilla jota kyllä hieman ihmettelen. Yhteenkään poikueeseen emme ole vieläkään törmänneet eikä aikuisten määrääkään voi verrata viime vuotiseen. Liekkö viime vuonna kohtaamamme kanahaukka pariskunta on syöttänyt ne poikasilleen .Linnut ovat myös erittäin arkoja, usein vain kuulee että sielläpä se meni. Tilanteita Kertulle on siis tullut erittäin vähän. Kilometrejä ja tunteja on kyllä tullut, mutta mikäpäs sen mukavampaa kuin kävellä syksylle tuoksuvassa metsässä vailla mitään kiirettä.
Eksymisiäkään ei ole enää tapahtunut sillä latasin puhelimeeni Sport Tracker-sovelluksen joka näyttää kuljetun reitin. Vaikka olinpaikka olisikin arvoitus niin autolle ainakin pystyy suunnistamaan :) Lopuksi lasketaan aina saalis, kummalta löytyy päästä enemmän hirvikärpäsiä!
 |
Tauko |
 |
| Tälle kaverille oli loppu tullut jo kun me satuimme paikalle. Kyllä se kylmiä väreitä aiheuttaa kuolleenakin. |
