 |
| Brune |
Seitsemän kaksijalkaista ja viisi nelijalkaista kolusi lauantaipäivän viimeiseen valonpilkahdukseen asti riistamaata löytäen ainoastaan yhden haukan aloittaman fasaanin. No, lämmin mökki, ruoka ja sauna odottivat. Sopu sijaa antaa. Niin me vaan, ihmiset ja koirat, vietimme mukavan illan yhdessä eikä tällä kertaa kukaan jaksanut kukkua aamutunneille. Ulkoilma ja kävely oli tehnyt tehtävänsä.
Sunnuntaina sää oli meille edelleen armollinen. Heti aamuhämärissä siirryimme takaisin riistamaalle. Virittelimme koirat pienelle jälki-tehtävällä jonka jälkeen koirakot jakaantuivat kokeilemaan metsästysonneaan. Vähiin jäi tämän reissun tilanteet, ainoastaan yksi fasaani lähti lentoon ruokintapaikalta. Edes jälkiä ei näkynyt. Lienee linnut siirtyneet sieltäkin asutusten laitamille. Kertun tottelevaisuus, haku ja ohjattavuus sai tällä reissulla kehuja joka tuntuu tietenkin kivalta. Kunpa vielä se riistatyö naksahtaisi kohdilleen niin siinä on melkein täydellinen koira.
Sunnuntaina iltapäivän hämärtyessä oli aika palata kotiin. Matkalla mietin kulunutta vuotta. Siihen on mahtunut paljon. Suruja ja ilojakin. Jaksamisessa on auttanut tämä harrastus, siihen liittyvät asiat ja ihmiset sekä luonto jonne on voinut paeta vaikeimpina hetkinä. Usein olen miettinyt mikähän se minun mottoni voisi olla? Tässä yhtenä päivänä maatessani sohvalla ja katsellessani (uskokaa tai älkää) Kauniita ja rohkeita, siellä Brooke ja Bill Spencer vannoivat ikuista rakkautta toisilleen sanoin " On aika tehdä uusia muistoja". Siinä se oli! Siitähän tässä on kyse: On aika tehdä uusia muistoja! Tällä motolla on hyvä aloittaa uusi, tuleva vuosi.
