Ehkä voisin aloittaa toisenkin blogin jossa kertoilisin perheemme koettelemuksista erikseen. Joulumieli on todellakin jossain juhannuksen paikkeilla eikä tilannetta parantanut päivän reissu OYS:n. Ilari oli juuri kääntymässä pyörällä pihaan kun isoveljen lämäisemä kiekko päätyi Ilarin nenänvarteen. Kuulin huudon sisälle asti ja juostessani ulos, veristä poikaa juoksutettiin jo sisään. Tilannekatsaus: Nenän reuna oli ratkennut auki niin että ontelot vaan paistoi. Kerrankin nopeaa toimintaa sairaalassa. Pian olimme jo osastolla odottelemassa leikkaussaliin pääsyä jossa Ilarin nenä ommeltiin nukutuksessa kasaan. Lopputulema: Ei yhtään murtumaa ja siistiä jälkeä pientä turvotusta ja sinimustaa kasvomaalausta lukuun ottamatta Kotiuduttuamme raahauduin saunaan rentoutumaan ja mietiskelin onko tämä päättyvä vuosi ollut hyvä vai huono. Hyvähän se on ollut. Kaikesta on selvitty oikeastaan säikähdyksellä ilman pysyviä vammoja ja perheemme on kasassa kolmesta murkkuikäisestä huolimatta ;)
Kertun kanssa aloitimme Oulun kanakoirakerhon järjestämällä pennun perustottelevaisuus-kurssilla. Osallistujia oli runsaasti joten ryhmä oli jaettu kahteen. Todella mielenkiintoista nähdä missä vaiheessa muut koirakot olivat. Kerttu kuului nuorimpiin ja saimmekin kovasti kotiläksyjä. Pysäytyksen harjoittelu kuului tärkeimpiin. Nyt täytyy muistaa harjoitella vähän joka päivä sillä pimeys ja kylmyys saavat minut helposti käpertymään sohvalle viltin alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti