...niin takuulla yllätyt!
Niin kävi että Ilari (5v) ja Meri (11v) kävelivät suoraan maa-ampiaispesään. Hysteeristä huutoa metsä täynnä kun paniikissa yritin juoksuttaa lapsia turvaan ja ampiaisparvi seuraa vain kannoilla. Ilarin paidan helmoissa roikkui kerroksittain ampiaisia ja sitä mukaa kun sain niitä tapettua lisää mönki vaatteista esille. Sinne jäi Kerttu metsään seisomaan ja kauhuissani ajattelin sen kamppailua ampiaisten kanssa. Saatuani lapset autolle lähdin etsimään Kerttua. Siellä puskassa se istuskeli ja pillitettyäni se juoksi luokseni kauhuissaan ulisten. Autolla huomasin pudottaneeni avaimet metsään! Onneksi aina apunamme on mummo, joka riensi paikalle ja toimitti lapset sekä Kertun saamaan kotiin hoitoa. Itse jäin odottelemaan vara-avaimia.
Kotiin päästyäni laskimme saldon. Merillä kaksi pistoa, Ilarilla kahdeksan, minulla yksi ja Kerttulilla ei yhtään. Ilmeisesti koira oli ollut niin matalalla varvikossa ja juossut kuitenkin perässämme karkuun selviten siten ampiaisista. Ilari ei aikonut enää koskaan mennä metsään, toivottavasti Kerttu ei ole samaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti